(Tämä kirjoitus julkaistiin alkujaan Imagen saitilla olleessa Pikseliparatiisi-blogissani 3. 11. 2016.)
Järjestin viime vuonna Jaakko Stenrosin ja Tuomas Puikkosen kanssa larpin nimeltä Täydellinen ihminen. Sen ideana oli yrittää larpin keinoin kokea kuvapankki-ihmisten ihana maailma. Hahmot olivat konsultteja jotka kehittivät konsepteja ja olivat aina positiivisia, energisiä ja seisoivat liian lähellä toisiaan.
Pelatessani äskettäin ilmestynyttä autopeliä Forza Horizon 3 ajattelin, että larppimme hahmot voisivat hyvin pelata tätä peliä. Sen kuvasto on steriilin positiivista, suoraan mainosten ja markkinoinnin kirkkaasta, särmättömästä ja ihanan vaivattomasta maailmasta. Sen osaksi valahtaa kuin huomaamattaan.
Horizon eroaa sisarsarja Forza Motorsportista siinä että ratojen sijaan ajetaan maanteillä ja maastossa. Tällaisten pelien tyyliin mukana on iso valikoima erilaisia autoja, joilla huristellaan Australian rannikolla, kaupungeissa, sademetsissä ja aavikolla. Realismista joustetaan sen verran, että millä tahansa urheiluautolla pystyy ajamaan pellossa.
Mikäli haluaa tutustua Forza Horizon 3:n estetiikkaan, kannattaa googlata kuvia valkeista design-asunnoista tai kalliista rannekkelloista. Ajattelin että esikuva voisi löytyä automainoksista, mutta käytyäni niitä läpi jouduin toteamaan että Horizon 3:n verrattuna monet niistä näyttävät kuppaisilta.
Peli on kauttaaltaan tyylikäs, mutta pelaajan avustajana toimiva naishahmo ansaitsee erityismaininnan. Korporaattityyli on helppo lyödä yli. Silloin vaikutelma on keinotekoinen, outo, androidimainen, sellainen kuin scifileffoissa ennen kun tulevaisuuden maailman todellinen, kauhea luonne paljastuu.
Forza Horizon 3 on tehty aivan liian hyvin sortuakseen tähän. Apurilla on juuri tarpeeksi luonnetta, ettei hän vaikuta teennäiseltä, mutta ei niin paljon että mukaan pääsisi särmää. Hän on energinen, iloinen, veistelee vitsejä, ja on aina kehumassa kun pelaaja voittaa jotain. Hän edustaa yhtä nykyajan salaisimmista fantasioista: Sitä, että meillä kaikilla olisi henkilökohtainen assistentti joka hoitaisi kaikki ärsyttävät arkihommat ja olisi aina ymmärtämässä, tsemppaamassa ja kannustamassa.
Peli asettaa pelaajalle roolin joka on oudon skitsofreeninen. Sen rajat tulevat siitä, että pelaajan täytyy saada kaikki. Niinpä pelaajahahmo on Horizon-festivaalin johtaja ja päävetonaula, mutta samalla myös kilpailee kisoissa. Pelaaja haluaa olla pomo ja lisäksi voittaja. Kun nämä impulssit yhdistää, vaikutelma on outo. Pelaajahahmo on tullut pätemään omille festareilleen.
Kiiltokuvan alla Forza Horizon 3 on yllättävän lähestyttävä ja napakka autopeli. Pelatessa kliininen ulkoasu unohtuu kun pääsee ajamaan motaria kolmea sataa. Ja sitten törmäämään peltoon.
Joudun tunnustamaan, että olen surkea autopeleissä. Kun pelasin Test Drive Unlimited 2:sta, en päässyt läpi edes tutoriaaleista. Ainoastaan tarkka vaikeustason kanssa nyplääminen tekee Forza Motorsport 6:sta minulle edes etäisesti pelattavan.
Itseni kaltaiselle autourheilubarbaarille autopelit ovat hyvin vaikeita lähestyä. Vaikka autopelin pelaaminen periaatteessa houkuttelisikin, ei pelaamisesta käytännössä tule mitään, koska pelissä ei pääse eteenpäin. Turhautuminen iskee.
Juuri tämän vuoksi Forza Horizon -sarja, nyt kolmannessa osassa, on niin kiva. Horizonit ovat letkeämpiä autopelejä, joissa ratkaisevasti pärjää myös itseni kaltainen täysi toope.
Ajamisen ilo kiemurtelee pakostakin esiin jostain seksittömän estetiikan alta.
Forza Horizon 3 ilmestyi 27.9.2016 (PC, Xbox One)