(Tämä kirjoitus julkaistiin alkujaan Imagen saitilla olleessa Pikseliparatiisi-blogissani 13. 7. 2016.)
Videopelit eivät ole tunnettuja hyvistä seksikohtauksista. Monissa, ehkä useimmissa peleissä ei ole seksiä ollenkaan. Silloin kun sitä on, kyseessä on pikkutuhmailu tai ikään kuin palkinto, jonka pelaaja saa kuljettuaan jonkin tarinanpätkän loppuun.
Tästä jälkimmäisestä armollisimmat esimerkit löytyvät useista BioWaren roolipeleistä, kuten Mass Effect -sarjasta. Riiamalla valitsemaansa miestä tai naista saa käyntiin suhteen, jonka huipentuma on seksi. Näissä peleissä itse seksikohtaus on siveellinen ja kiltti.
Tässä esimerkki Mass Effect 2:sta:
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=xijbArxskqc]
Robert Yang on amerikkalainen indiepelintekijä ja pelisuunnittelun opettaja. Ilmaiseksi ladattava Radiator 2 on kokoelma hänen tekemiään homoeroottisia minipelejä. Ne ovat hauskoja yksinkertaisena erotiikkana, mutta myös kiinnostava kommentti siihen miten seksikohtaukset yleensä hoidetaan videopeleissä.
Radiator 2:n kolme minipeliä ovat BDSM-aiheinen Hurt Me Plenty, vihjaileva Succulent sekä pedagoginen Stick Shift. Näistä viimeinen eli Stick Shift on kokoelman paras peli. Siinä kosketellaan auton vaihdekeppiä.
Pelejä yhdistää himo: Seksi on seksikästä, ja siihen liittyy ihmisten himo ja fantasiat. Se ei ole herkän musiikin saattelema tapahtuma joka osoittaa pelimoottorin graafiset rajat, vaan räävitön, transgressiivinen ja ehkä jopa humoristinen asia.
Succulent-minipelissä ero tulee esiin yksinkertaisella ja selkeällä tavalla. Pelaajan tehtävänä on työntää mehujäätelöä miehen suuhun. Hitaasti tai nopeasti. Syvälle, syvemmälle, ruutu alkaa täristä, värit menevät oudoiksi…
Peli on lyhyt. Kun mehujää on sulanut, se loppuu. Kokemus on silti intiimimpi kuin juuri minkään isomman videopelituotannon seksikohtaukset. Olennaista on, että se ei anna pelaajan vain katsoa. Toimintaan pitää itse osallistua. Pelaaja ei voi suojautua ulkopuolisen rooliin, vaan pelin yksinkertainen mekanismi tekee toiminnasta emotionaalisesti välittömämpää.
Peleissä on paljon hahmoja, jotka on tarkoitettu seksikkäiksi, mutta yleensä asiaan kuuluu että niitä käsitellään häveliäästi, ikään kuin leikkien että ihan normaalistihan tässä vaan ollaan. Metal Gear Solid -pelien naishahmot on usein puettu paljastavasti, mutta pelissä asia esitetään ikään kuin bikinit olisivat täysin rutiininomainen asu sotatoimialueella.
Seksuaalisen fantasian tuominen ilmitasolle on sopimatonta. Siksi Stick Shift on omalla tavallaan transgressiivinen peli. Siinä mies innostuu ajaessaan vaihdesauvan hinkkaamisesta niin paljon, että jää poliisiratsiaan. Fantasia saa siis täyttymyksensä komean poliisimiehen hahmossa.
Peleissä seksuaalinen himo ei yleensä koskaan aja ketään tekemään mitään, ei edes silloin kun kyseessä on ihmissuhdeasiat. On yllättävän vaikea keksiä edes yhtä tai kahta esimerkkiä pelistä, jossa seksi motivoisi jotakuta, ellei keskusteluun oteta mukaan japanilaisia pornopelejä.
Paras esimerkki jonka aiheesta keksin on elokuvien puolelta:
Zack Snyderin Watchmen-elokuvan julisteessa Silk Spectren supersankariasu näyttää fetissivetimiltä. Hän sanoo: “Olen tottunut menemään ulos kolmelta aamuyöllä ja tekemään jotain tyhmää.”
Juliste vihjaa, että supersankaroinnissa on kyse fetissien toteuttamisesta vähintään yhtä paljon kuin ihmisten auttamisesta. Kiinnostavaa on, että elokuva ei varsinaisesti rupea moralisoimaan päähenkilöitään asiasta: Ihmiset tekevät asioita monista syistä, ja usein motiivivyyhdissä on mukana seksi.
Ehkäpä Stick Shiftin maailmassa asia on samoin. Ajamme autoa koska haluamme päästä johonkin, mutta samalla ajokokemusta voi ryydittää vaihdekepin käyttämiseen liittyvä seksuaalinen ilo.
Pinnallisesti kuvatussa, psykologisesti steriilissä seksikohtauksessa haaskataan videopelien potentiaali tuoda pelaaja emotionaalisesti osaksi kohtausta. Kokoelman kolmas peli Hurt Me Plenty havainnollistaa, että yksityiskohtaisemmin kuvattu seksikohtaus voi kertoa jotain enemmän myös seksistä yleensä.
Minipelissä toteutuu sadomasokismiin usein liittyvä kiihottavan kivun ja hellän huolenpidon kiertokulku.