Videopeleissä ei kauheasti nähdä mitään, mikä olisi tunnistettavissa arjeksi nykyaikaisessa Länsi-Euroopassa. Silloinkin kun pelihahmot elävät tavallisten ihmisten elämää, se tapahtuu anonyymissä Amerikassa, kuten ranskalaispelissä Heavy Rain.
Norjalaispeli Dreamfall Chapters on ilahduttava poikkeus sääntöön. Se ilmestyy osissa, joista toinen on julkaistu äskettäin. Chaptersin toinen päähenkilö Zoë Castillo on vapaaehtoisena mukana vasemmistokandidaatti Lea Uminskan vaalikampanjassa.
Voi olla, että täytyy olla pelannut paljon pelejä hahmottaakseen, kuinka eriskummallista tämä on. Jos on yksi aihe, jota pelit kammoavat kuin ruttoa, se on arkitasolla tunnistettava poliittinen toiminta. Karikatyyrit saattavat vielä käydä päinsä, mutta ajatus siitä että päähenkilöllä olisi poliittisia kantoja on täysin mahdoton.
(Konstantin Wolf on puolueen European Dawn ehdokas.)
Zoën tukeman Uminskan merkittävin vastustaja on European Dawn -puolueen ehdokas Konstantin Wolf. European Dawn on viittaus Kreikan Kultainen aamunkoitto -puolueeseen, ja on piirun verran ilmeisempi fasisminsa kanssa kuin omat kotoperäiset Perussuomalaisemme.
European Dawnissa näkyy nimenomaan eurooppalainen huoli äärioikeistolaisten poliittisten voimien noususta. Maailmaelementtinä siinä on tolkkua Suomessa, Norjassa, Ranskassa ja muualla Euroopassa, ja on hauska nähdä että kerrankin rajaviivoja vedetään muutenkin kuin amerikkalaisen pelaajan ehdoilla.
Chapters jakautuu kahteen osaan. Yhdessä Zoë seikkailee scifi-Euroopassa ja toisessa yrmeä Kian fantasiamaailmassa. Kian on kolonialistisen Azadi-kansan edustaja, joka on loikannut antikolonialistien puolelle. Chaptersin kakkososassa hän liikkuu kaupungissa, jossa Azadi-mieliset miehittäjien mielistelijät ovat kokoontuneet salaseuraksi, jonka nimi on National Front.
Tosielämässä kaksi kuuluisinta National Fronttia ovat englantilainen ja ranskalainen äärioikeistolainen puolue.
(Lea Uminskan vaalitoimisto.)
Chaptersin edetessä jotkut alun poliittisista teemoista jäävät taakse, ja toiset tallautuvat perinteisten korruptiojuonten jalkoihin. Toivon silti, että peliin tulee uutta nimenomaan eurooppalaista poliittista tematiikkaa. Kakkososassa näin käykin, kun Azadien kolonialistista projektia valotetaan.
Vaikka Suomi on kova videopelimaa, on yllättävän harvinaista että peleissä on jotain joka liittyy niihin keskusteluihin ja kysymyksiin, jotka ovat täällä olennaisia. Jos Suomi ei tällaisia pelejä tuota, haetaan sitten Norjasta.