Pikseliparatiisi: Sauna, kylpylä ja Witcher 3

Witcher 3:ssa on kaksi kohtausta, joissa puhutaan ja peseydytään. Ensimmäisessä miehet istuvat roomalaistyylisessä kylpylässä, ja toisessa naiset saunassa. Kummassakin tapauksessa ympäristö vaikuttaa siihen miten asioista puhutaan. Kohtaukset ovat myös esimerkkejä siitä, kuinka Witcher 3 onnistuu varaamaan itselleen kulttuurillista tilaa jenkkistandardin ulkopuolelta.

Pelin päähenkilö Geralt on Novigradin vapaakaupungissa etsimässä tietoja suojatistaan Ciristä. Käy ilmi, että hänen vanha tuttunsa Sigi Reuven on ruvennut kylpyläyrittäjäksi rikollisten bisneksien ohella. Niinpä on luontevaa, että Geralt tapaa kaupungin rikollispomot Reuvenin kylpylässä, jossa asioista voidaan puhua pyyhkeet lanteilla.

Kohtaus on pitkä ja hienovaraisesti rakennettu. Kylpeminen on hyvin miehistä puuhaa, ja kohtauksen hahmoilla on historiaa. Rikollispomot ovat tavallaan toistensa vihollisia, mutta kylpylässä vallitsee silti tietty perusymmärrys. Hahmot tölvivät toisiaan sanallisesti samalla kun relaavat altaalla.

Kohtauksen tunnelma antaa ymmärtää, että nämä henkilöt käyvät kylpylöissä hyvin säännöllisesti. Itse en ole koskaan käynyt roomalaistyylisessä kylpylässä; lähimmäksi pääsee lapsena kokemani kylpylä Leningradissa tai hamam Palestiinassa. Silti tilanteen oletukset välittyvät pienistä kulttuurillisista signaaleista.

Suurin osa Witcher 3:sta tapahtuu Velenin maaseudulla tai Novigradin kaupungissa, mutta loppupuolella pääsee käymään myös viikinkihenkisellä Skelligen saarella. Siellä on kohtaus, jossa pelaaja pelaa Ciriä, joka on haavoittunut. Paikalliset kyläläiset patistavat hänet saunaan, koska se tekee hyvää.

Sauna ei ole aivan suomalaistyylinen: Siellä ei istuta koroteuilla lauteilla, ja lämpötila näyttää enemmän ruotsalaishenkiseltä hengailuun sopivalta kuin suomalaiselta paahtamiselta. Kohtaus on silti erittäin tunnistettava. Ciri ja kylän naiset puhuvat asioistaan saunan luoman läheisyyden turvin. Vaikka sauna eroaakin meikäläisestä, saunakulttuuri on tavoitettu hyvin.

Tällaisissa yksityiskohdissa piilee Witcher 3:n hienous. Peli on puolalainen, mutta se onnistuu jotenkin silti olemaan myös suomalaiselle pelaajalle kulttuurillisesti tunnistettavampi kuin jenkkianonyymiksi puleerattu kama, mitä videopelimaailmassa on paljon.