Posts

Pikseliparatiisi: Tappamatta jättämisen autuus

Pelaan videopelejä työkseni. Monissa niistä tapetaan vihollisia, esimerkiksi venäläisiä tai arabeja. Call of Duty -peleissä tai Battlefieldeissä tapetaan satoja vastustajia. Headshottia toisen perään. Se on peliä, ja mitä pidempään pelaa, sitä enemmän se tuntuu vain peliltä. Fiktion fiktiivisyys on yhä ilmeisempää, eikä keksittyä pikselihahmoa ajattele ihmisen kuvana. Tarpeeksi monen räiskintäpelin Continue Reading

Non-Digital: Real Hamlet

This past weekend, I played in the larp Inside Hamlet, in Denmark. The larp gave the play a Marxist vision of decadent nobles living their last murderous days while the Reds were closing in. In the end, when the rebels finally break down the doors, they find only piles of Continue Reading

Pikseliparatiisi: Gamergate poliisisarjassa

Gamergate on normalisoitunut osaksi videopelikenttää. Yksi tapa miten tämä näkyy on, että siihen on alettu viitata muualla popkulttuurissa. Yksi esimerkki tästä on 11. 2. 2015 esitetty poliisisarja Law & Order: Special Victims Unitin jakso Intimidation Game. Jakso alkaa lupaavasti, joskin pöhkösti. Ice T:n hahmo on pelaaja, ja selittää muille pelislangia. Continue Reading

Non-Digital: Against Chess

Chess has arguably pervaded our culture more thoroughly than any other game. It’s used as a metaphor, a visual motif and as decoration, and sometimes people even play it. My chess career started and ended while I was still underage. There’s one game I remember loving as a child much Continue Reading

Pikseliparatiisi: Keskeneräisten tarujen pelit

Telltale Gamesin The Walking Dead popularisoi mallin, jossa peli julkaistaan osissa. Pelaaja ostaa koko kauden, mutta jaksot ilmestyvät tiputuksella. Ostaessaan pelin pelaajan on siis mahdollista tutustua vain alkuun. Täytyy luottaa siihen että laatu pitää. Tai että loput jaksot ilmestyvät ollenkaan. Minulla on kesken seuraavat episodeina ilmestyvät pelit: Broken Age D4 Continue Reading