(Tämä kirjoitus julkaistiin alkujaan Imagen saitilla olleessa Pikseliparatiisi-blogissani 14. 6. 2016.)
(Tässä Uncharted 4 -kirjoituksessa pukkaa spoileria toisen perään.)
Uncharted-pelisarjan päähenkilö Nathan Drake on kotosalla. Hän juttelee vaimonsa kanssa. Heillä on ihan mukava talo. Vaimo Elena on matkatoimittaja. Hän kertoo kirjoittamastaan jutusta sillä aikaa kun Nathan fantasioi nuoruutensa seikkailuista. Elena käräyttää miehensä siitä, että tämä ei oikeastaan ole läsnä. He päätyvät pelaamaan Crash Bandicoot -peliä. Elena on siinä ylivoimainen. Nathan ei ole videopelimiehiä.
Nathanin ja Elenan suhde on positiivinen ja rakastava, mutta heillä on omat kipupisteensä. Uncharted 4: A Thief’s End on peli, jossa iso osa draamasta rakentuu aikuisten ihmisten sinänsä ihan toimivissa avioliitoissa esiintyvien ongelmien varaan.
Peli on lähes pöyristyttävän aikuinen. Aivan järkyttävän aikuinen. Meininki on siis todella aikuista. Videopelien maailmassa sellainen ei ole enää täysin tavatonta, mutta nyt aikuisuutta tulee aivan armotonta tahtia.
Jopa aikuistumista ja paikalleen asettumista käsitellään aikuisesti ja nyansoituneesti. Nathan Draken veli Sam on päässyt vankilasta, jossa hän on virunut pitkään. Hän ei ole vielä valmis asettumaan aloilleen, sillä hän on missannut ison osan elämästään. Pelin lopussa Nathan on oppinut elämästä asioita jotka Samin täytyy vielä hahmottaa itse.
Pelin alussa Sam tarvitsee Nathanin apua. Hänellä on perässään rikollispomo, joka ei hellitä ellei Sam onnistu löytämään merirosvoaarretta. Niinpä he lähtevät viimeiselle yhteiselle seikkailulle. Tämä kaikki on kuitenkin pelkkää maisemointia, sillä tarinan kannalta olennaisinta on seikkailun vaikutus Nathanin avioliittoon.
Hän valehtelee Elenalle siitä mihin on menossa.
Tässä kohtaa on syytä ymmärtää ettei Elena ole nipottaja. Suomalaisissakin elokuvissa vaimon rooliksi jää usein nipottaa ja nalkuttaa miehelle, joka on tekemässä hauskoja juttuja. Aiemmassa kohtauksessa olemme oppineet, ettei Elena vierasta seikkailua. Hänen roolinsa ei ole toimia riippakivenä miehen kaulassa, vaan rakentaa tämän kanssa yhdessä hauskaa ja elämisen arvoista elämää.
Nathan valehtelee hänelle silti.
Se on päätös, josta seuraa oikeastaan kaikki mitä pelin tarinassa sen jälkeen tapahtuu. Ainakin emotionaalisella tasolla. Toki mukana on merirosvoaarteita sun muuta muistuttamassa hauskasta nuoruudesta.
Myöhemmin Nathan kertoo kavereilleen valehdelleensa asiasta vaimolleen. Varsinkin vähän vanhemman Sullyn mielestä Nathan on idiootti. Myöhemmin Sully yksinkertaisesti kertoo Elenalle kaiken. Hän käyttäytyy kuin avioparin vanha ystävä, joka ymmärtää että oikea ratkaisu ei aina ole tehdä niin kuin kaveri pyytää.
Pohjimmiltaan pelissä on kyse siitä, miten kaksi ihmistä jotka rakastavat toisiaan voivat rakentaa yhteisen elämän jossa kummallakin on hauskaa, jossa ollaan rehellisiä, ja jossa ei tarvitse aikuistumisen nimissä luopua ihan kaikesta. Se jos mikä on aikuista: Että ollaan niin aikuisia, että ymmärretään pitää kiinni siitä mikä itselle on tärkeää, vaikka sitten arjen ja ikääntymisen puristuksessa.
Draaman perussäännöt sanovat, että sinkkujen ympärille on helpompi keskiä tarina kuin avioparin ympärille, ja onneton avioliitto on onnellista kiinnostavampi. Siksi onkin rohkea veto tehdä videopeli sellaisten ihmisten ympärille joiden ongelmat ovat tunnistettavissa vaikka itse ei lentelisikään ympäri maailmaa etsimässä aarteita.
Jos ollaan aivan täysin rehellisiä, niin en tiedä jaksaisinko näin aikuista meininkiä jokaisessa pelissä jota pelaan. Tällä hetkellä kuitenkin tilanne on se, että Uncharted 4 on asetelmaltaan niin rakentava ja asiallinen, että se eroaa joukosta ei ainoastaan videopeleissä, vaan kulttuurin kentällä ylipäätään.
Uncharted 4: A Thief’s End julkaistiin PS4:lle 10.5.2016.